Isossa teltassa kamina on mukava väline lämmittämään, kuivaamaan ja luomaan tunnelmaa. Tämän lisäksi sen avulla voi näppärästi luoda aikaan pitkällisiä riidanaiheita sopivasta lämpötilasta ja siitä, miksi koko teltta on täynnä savua.
Kaminassa poltetaan mieluiten hiljaisella tulella tasaisesti ja pitkään. Kamina ei itse varaa lämpöä ja teltassa on ikävää olla jos lämpö vaihtelee kovin paljon. Kaikissa malleissa on jonkinlainen tuloilman säätö ja syöttöluukku. Kaminan päällä eikä alla ei ole hyvä paikka säilyttää mitään. Kaminan palaessa paikat ovat kuumia ja muulloin savupiipun raosta sataa juuri tähän kohtaan telttaa vettä. Kaminan päällä saattaa siis olla teltan kostein paikka.
Kamina tyhjennetään kylmänä, mielellään vasta käyttöyötä seuraavana iltana ennen uutta sytytystä. Tuhkassa saattaa silti olla syttymiskykyisiä kekäleitä, joten tyhjennä tuhkat johonkin, mikä ei voi syttyä. Peltinen kannellinen ämpäri on paras.
Kamina on hyvä sana aloittaa artikkelin jokainen kappale.
Kaminaa teltassa käyttäessä tarvitaan siis vesiämpäri, halkoja, tulitikut ja sytykkeitä. Puukolla voi tehdä haloista sytykkeitä. Halot ja sytykkeet kannattaa säilyttää ovensuussa näkkärin päällä, mikä on kululta rauhallinen ja yleensä kuiva paikka. Sammutusämpärille sopiva paikka on toisen puolen ovensuu, jolloin mahdollisesti vahingossa kaatuva ämpäri ei kastele tulipuita. Ovensuussa ämpäri on myös aika vähän tiellä ja silti helposti saatavilla.
Kamina on lämmittäessään kohtuullisen kuuma kokonaisuudessaan, joten sen tai savupiipun läheisyydessä ei pidä säilyttää mitään. Vaatteet kuivuvat teltan katosta roikkuvissa naruissa paremmin, jos aivan kaminan viereen ei ole ängetty mitään esineitä estämään säteilylämmön leviämistä kaikkialle telttaan. Kenkiä ei kannata kuivata korpuiksi kaminan lähellä. Sopiva varoetäisyys on noin metrin, jota lähempänä esineet saattavat kuumeta ikävästi ja kärsiä liiasta lämmöstä.
Kaminaa sytyttäessä varataan lähistölle vähintään pesällinen halkoja ja nuotion sytytystä suurempi määrä pieniä tikkuja, kiehisiä, tuohta ynnä muuta sytykettä. Halot ladotaan pystyyn vierekkäin niin tiiviiksi kuin ne ilman voimankäyttöä asettuvat. Tuohenkappaleita kannattaa asetella halkojen väliin ja kerätä näiden päälle tikkuja lastuja ja kiehisiä pöyheän kuohkeasti. Ilmaluukku avataan kokonaan auki ja katsotaan ettei kaminan vieressä tai alla ole mitään syttyvää. Varmistetaan vielä sammutusämpärin läsnäolosta ja tiputellaan rauhassa palava tulitikku sytykkeiden sekaan.
Tulen tartuttua sytykkeisiin voi syöttöluukun sulkea ja jäädä kuuntelemaan syttymistä. Vedon huminan tasaannuttua kunnolliseksi voi ilman tuloluukkua säätää pienemmälle ja kaminan saatua punaista täplää takareunaansa on hyvä pienentää tuloluukkua vielä pienemmälle. Pieni punoitus on ihan normaalia ja suotavaa, mutta liiallisella pienen pilkkeen polttamisella ilmaluukku auki saa koko kaminan piippuineen hehkumaan mansikanpunaisena. Kamina ei sinänsä mene rikki tästä, mutta on kuumana hankala käsitellä ja sytyttää helposti ympäriltään asioita. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, on parasta koittaa pienentää ilmaluukkuja ja vahtia jäähtymistä odotellessa, ettei mikään syty.
Kaminalle pitäisi olla vartija eli Kipinämikko koko sen ajan kuin siinä palaa tuli. Kipinävahdin päätehtävä on nimensä mukaisesti vahtia tulen leviämisen varalta. Toissijaisesti kipinävahdissa olisi hyvä huolehtia tulen lämmön tasaisuudesta lisäämällä kaminaan halkoja ennen sen sammumista. Tiiviissä teltassa nukkujat saattavat työntää jalkojaan kaminaa kohti ja heitä tulee siirtää pois heräämisen uhalla. Viimeinen kipinävahdin tehtävistä on herättää seuraava kipinävahti tehtäväänsä.
Näppärän Kipinämikon jakkaran saa kyhättyä laittamalla kaksi halkoa ristiin T:n muotoon. Tällaisella jakkaralla on hyvä istua, mutta nukahtamaan sen päälle ei pysty ilman, että jakkara kaatuisi. Jakkaran sijainti ja oma istumisasento on toki syytä valita niin, ettei mahdollisesti torkahtaessaan kaadu kaminaan päin.
Tästä takaisin Hiljainen tieto