LUPin uudet nettisivut ovat osoitteessa www.luppi.fi. Suurin osa tämän vanhan wiki-pohjaisen sivuston sisällöstä on siirretty uusille sivuille. Päivittäkää linkkinne!

Vaellus Seitsemiseen 2.-6.12.2011

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry

Loikkaa: valikkoon, hakuun

"Luvassa on ainakin kuuran kuorruttamia karpaloita ja ensilumen valkeutta aarniometsässä, korpin raakuntaa kallioilla ja sumuista hiljaista hämärää, tunnelmallisia tähtiöitä ja auringon loivaa loistetta, nuotioon tuijottelua ja letunpaistoa laavulla. Kuinka ikävää onkaan vaeltaa kesällä hyttysten, helteen ja muiden ihmisten armoilla, kun vaihtoehtona on miellyttävän viileä, rauhallinen ja hiljainen syksyn ja talven rajapinta."

Retkimainos lupasi paljon eikä kukaan tainnut siihen ihan vakavissaan uskoa; sääennusteiden perusteella jatkuva vaakasuora räntäsade vaikutti todennäköisemmältä skenaariolta. Ehkä mainoksella oli kuitenkin psykologista vaikutusta, sillä joulukuiseen luontoon lähti tutustumaan peräti kahdeksan reipasta retkeilijää.

Epäinhimillisen aikaisesta herätyksestä huolimatta tunnelma Tampereen-junassa oli varovaisen innostunut, olihan edessä neljä päivää Etelä-Suomen upeimmassa metsäluonnossa. Karttoja katseltiin ja ennestäänkin erinomaista reittisuunnitelmaa hiottiin vielä paremmaksi. Perinteiseen tapaan karttoja, ilmakuvia, luontoselvityksiä ja sisäpiirin tietoa oli tutkittu huolella parhaan mahdollisen reitin löytämiseksi.

Tampereelta Seitsemiseen matkustimme tilataksilla. Kuulas pakkaspäivä valkeni juuri parahiksi, kun jalkauduimme Pitkäjärven kämpän tienoille. Pakkasen lisäksi myös pienet lumilaikut siellä täällä muistuttivat talven läheisyydestä. Piilotimme rinkat metsään ja lähdimme seikkailemaan läheisille soille.


20111203 1124-58 014.jpg Suoekskursio.


Luvattuja kuuran kuorruttamia karpaloita saimme maistella jo alkumatkasta. Niitä poimiessa olisi helposti vierähtänyt useampikin tunti. Sisäinen järjen ääni kuitenkin pilasi idean kertomalla, ettei kuuden tunnin valoisaa aikaa kannata käyttää kokonaan aarin kokoisella läntillä, jos aikoo ehtiä 12 kilometrin päässä sijaitsevalle laavulle. Jatkoimme poukkoilua suosaarekkeelta toiselle. Raikas pakkasilma ja suopursun tuoksu siivittivät kulkuamme Ison Kivijärven rantaan. Suojaisimmissa lahdissa saattoi jo havaita riitettä järven pinnalla.

Onnistuneen suoekskursion jälkeen söimme pikalounaan ja nostimme sitten rinkat selkään. Tarkoitus oli koukata Multiharjun aarnialueen kautta ja jatkaa sieltä kohti Liesijärven laavua. Vanhaa metsää ei tarvinnut etsiä Multiharjusta saakka, sillä myös Pitkäjärven ympäristö kilpikaarnaisine ikipetäjineen ja jykevine keloineen on aivan poikkeuksellisen upea alue. Päivän kohokohtana merikotka suoritti näyttävän ylilennon ilta-auringon kultaamassa aarniometsässä.


20111203 1443-04 107.jpg Ilta-auringon valaisemaa ikimetsää Pitkäjärven ympäristössä.


Multiharjuun saapuessamme alkoi jo hämärtää eikä leveän ulkoilupolun pirstoma ”metsämuseo” jaksanut säväyttää yhtä paljon kuin Pitkäjärven tienoot. Talsimme loppumatkan laavulle otsalampun valokeilaa tuijottaen. Kaukaa kuuluva liikenteen pauhu häiritsi hiukan mielenrauhaamme, kunnes se paljastui kosken kohinaksi. Kuinka pahasti kaupunkilainen voikin olla vieraantunut luonnon äänimaisemasta!

Taivas vetäytyi illaksi harmillisesti pilveen, joten emme päässeet nauttimaan tähtitaivaasta. Tosin sen katseluun tuskin olisi edes riittänyt energiaa: jo iltayhdeksältä koko porukka oli vetäytymässä yöpuulle. Oli syytäkin, sillä lyhyen valoisan ajan hyödyntäminen vaati liikkeellelähtöä aamuhämärissä ja herätystä kello kuusi.


Metsämaaston koko kuva

Aamulla oli ohjelmassa paluu todellisuuteen. Ensinnäkään vesisade ja kolea tuuli eivät erityisemmin houkutelleet kömpimään ulos makuupussista. Toiseksi välittömästi kansallispuistosta poistuttuamme pääsimme tutustumaan ikimetsien sijasta keskimääräiseen suomalaiseen metsämaisemaan: hakkuuaukeiden ja puupeltojen yksitoikkoiseen ketjuun. Onneksi seuraamamme Pirkan taival -retkeilyreitti ei kulje kaikkein vaikeakulkuisimpien ryteiköiden läpi.

Talousmetsistä selvittyämme söimme ansaitun lounaan Rysäslammin laavulla. Sade lakkasi sopivasti tauon aikana.


20111204 1215-46 008.jpg Tauko Rysäslammilla.


Edellisestä osuudesta viisastuneina kävelimme seuraavat kilometrit suosiolla tietä pitkin. Matkalla jututimme kohtaamaamme hirvenmetsästäjää ja toivotimme onnea jahtiin. Yhtäkkiä maisema muuttui kuin veitsellä leikaten. Säälittävien taimikoiden takana kohosi ylväänä valtaisien kuusten ja mäntyjen rintama. Petäjäjärven natura-alueen rajasta ei voinut erehtyä.


20111204 1337-14 025.jpg Petäjäjärven natura-alueen tunnelmaa.


Koko loppupäivän saimme nauttia rauhassa vanhan metsän tunnelmasta. Emme turhaan pitäneet kiirettä vaan astelimme verkkaiseen tahtiin sammalmättäiden ja järeiden honkien lomassa. Valitsemalla katseen suunnan oikein saattoi hetkeksi unohtaa vieressä levittäytyvät avohakkuut.


20111204 1401-50 071.jpg Suojelualueen raja: vanha metsä päättyy avohakkuuseen.


Kiipesimme kallion päällä sijaitsevalle laavulle hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Viilenevässä illassa aikaa jäi mainiosti tuhdin päivällisen kokkailuun ja lämminhenkiseen jutusteluun.


Talvi saapuu

Aamulla odotti yllätys. Lämpötila oli laskenut yöllä niukasti pakkaselle ja sateet olivat tulleet lumena. Ohut valkoinen harso koristi alkutalven vähäeleistä maisemaa. Luvattu ensilumen valkeus aarniometsässä toteutui kuin toteutuikin.


20111205 0946-31 020.jpg Petäjäjärvi on jäässä pakkasyön jäljiltä.


Kuljimme rauhallisin askelin hiljaisen aamuhämärän halki kohti Liinalamminnevaa. Kelohonkien reunustamalle luonnontilaiselle avosuolle avautui pieneltä kalliolta erämainen näkymä. Kaukaisen suosaarekkeen yllä liidelleen korpin komea raakunta täydensi erämaatunnelman. Pisteenä i:n päälle hento tuulenvire puhalsi pilviharsoon reiän, josta punaiset auringonsäteet pääsivät värjäämään lakkapääpetäjien latvoja.


20111205 1048-22 109.jpg Liinalamminneva.


Lyhyen metsäpätkän jälkeen oli taas edessä siirtyminen talousvyöhykkeelle. Kuljimme tietä pitki tilavalle kodalle, jonka lämmössä nautimme lounaan. Sen jälkeen piilotimme rinkat ja lähdimme seikkailulle Pikku-Suolijärven natura-alueelle.


20111205 1140-43 143.jpg Tietä pitkin kohti kotaa.


Ensin tuli kuitenkin vastaan upea vesiputous, joka piilotteli taitavasti metsän suojissa. Vesiputouksen ihailu vei sen verran aikaa, että kierroksemme Pikku-Suolijärvellä jäi lyhyeksi. Hetkisen ehdimme sentään nauttia alkutalvisista metsämaisemista ja laskevan auringon valosta.


20111205 1441-38 190.jpg Jylhä vesiputous.


20111205 1514-41 242.jpg Ilta Pikku-Suolijärvellä.


Vietimme iltaa kodalla päivällistä kokkaillen ja lettuja paistaen. Pari leppoisaa metsästäjänuorukaista kävi vierailulla ja ihmetteli pitkää reissuamme. "Hyi saakeli, tuollaiset matkat pitäisi kulkea autolla!"


20111205 1900-42 291.jpg Päivällinen kodalla.


Vihdoin kohdalle sattui kirkas ilta: luvattu tähtitaivas päästiin lopulta näkemään. Kuutamo yritti hiukan häiritä tähtien tarkkailua, mutta valaisi toisaalta kauniisti maisemaa.


20111205 2041-45 295.jpg

Kota ja tähtitaivas.


Paluu kaupunkiin

Itsenäisyyspäivän aamu valkeni lumisena öisen pyryn jäljiltä. Marssimme lumista tieuraa, käännyimme metsäautotielle ja siirryimme lopulta metsän puolelle. Pahat aavistukset maaston kulkukelvottomuudesta osoittautuivat vääriksi ja löysimme tämän reissun ensimmäisen talousmetsän, jossa pystyi kävelemään. Pian saavuimme suojellulle Pikku-Suolijärven alueelle.


20111206 1030-17 021.jpg Kartanlukua Pikku-Suolijärvellä.


Kiipesimme korkealle kalliolle, josta aukeni näkymä toisaalta idylliselle suolammelle ja toisaalta avohakkuulle. Jätimme rinkat kalliolle ja lähdimme kiertelemään alueen kuusivaltaisia metsiä, joissa kasvoi ämpärikaupalla jäisiä suppilovahveroita. Osa retkeläisistä poimikin niitä hyvän saaliin kotiinviemisiksi. Lunta sateli kevyesti ja silloin tällöin aurinko yritti kurkistaa pilviharson takaa. Retkisää oli jälleen upea.


20111206 1133-22 076.jpg Alkutalven hämärää Pikku-Suolijärven metsässä.


Viimeisellä reittiosuudella teimme nolon suunnistusvirheen merkityllä reitillä: lähdimme seuraamaan polkua, joka kiemurteli Kurun kirkonkylään huomattavan pitkää kiertoreittiä.

Loppupätkällä mielen valtasi tietoisuus kaupunkiin paluusta, joka koitti aivan liian aikaisin. Näin upeaa reissua olisi saanut jatkua pitempään. Ei satanutkaan neljää päivää vaakasuoraan räntää, vaan utopistiselta vaikuttaneen mainoksen kaikki lupaukset täyttyivät yli odotusten. Kaupan päälle saimme nähdä paljon sellaista, mitä ei edes osattu luvata - merikotkasta komeaan vesiputoukseen.

Armottoman vesisateen piiskatessa Helsingin pimeitä katuja tekee helposti mieli pysyä kotona vällyjen välissä. Alkutalvi voikin olla ilkeälle päälle sattuessaan synkkä vuodenaika. Joskus kuitenkin säidenhaltia on retkeilijän puolella. Silloin syksyn ja talven häilyvä rajapinta tarjoaa unohtumattomia elämyksiä, joita ei voi kesän yltäkylläisen valoisuuden keskellä milloinkaan kokea.


Teksti ja kuvat: Teemu Saloriutta