LUPin uudet nettisivut ovat osoitteessa www.luppi.fi. Suurin osa tämän vanhan wiki-pohjaisen sivuston sisällöstä on siirretty uusille sivuille. Päivittäkää linkkinne!

Vaellus Kevon luonnonpuistoon 20.-27.8.2011

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Harvinainen sopulivuosi, jonka ansiosta myös petolintukannat olivat voimissaan, tarjosi mainiot puitteet suunnata elokuun lopulla Pohjois-Lappiin. Ajankohta on muutenkin vaeltajalle miellyttävä: räkkä alkaa olla ohi, puissa saattaa olla jo ruskan väriloistoa ja säät ovat yleensä vielä melko lämpimiä. Tämänvuotiselle vaellukselle lähti matkaan seitsemän retkeilijää, joiden joukkoon mahtui ilahduttavasti myös ensikertalaisia.

20.8. Sulaoja - Luomusjoki (2 km)

Yöjunamme saapui Rovaniemen asemalle varhain lauantaiaamuna. Kauppareissun ja lounaan syönnin jälkeen alkoi pitkä bussimatka halki Pohjois-Suomen. Taaksemme jäivät sekä Saariselän turistikeskukset että Inarijärven karut kalliorannat, Sodankylän ja Ivalon taajamia unohtamatta. Jos oli Rovaniemellä hieman koleaa, niin viimeistään Ivalossa lämpötilat huitelivat kesäisissä lukemissa.

Jäimme kyydistä kaukana Utsjoella Sulaojan pysäkillä. Suuntanamme oli Kuivin reitti, joka yhdessä Kevon reitin kanssa alkaa Sulaojalta. Kuivin reitti kiertää silmukan Paistunturin erämaassa ja Kevon luonnonpuistossa ja palaa takaisin lähtöpaikkaan, Kevon reitin päätepiste sen sijaan on luonnonpuiston koilliskulmassa Kenesjärvellä. Koska olimme perillä lähtöpaikassa vasta alkuillasta, kävelimme vain parin kilometrin päähän ensimmäiselle telttailualueelle Luomusjoen rannalle.

Matkalla ehdimme ihailla vuolaasti virtaavaa Sulaojaa, joka saa alkunsa Suomen suurimmasta lähteestä. Nimensä mukaisesti Sulaoja pysyy sulana myös talvipakkasilla. Ensimmäinen ilta lupasi hyvää ainakin luontohavaintojen kannalta: heti ensimmäisen kilometrin aikana vastaan tuli sopuleita ja poroja.


20110820 1844-27 004.jpg Sulaojan virtausta.


21.8. Luomusjoki - Suohpášája (21,5 km)

Ensimmäisen kunnon vaelluspäivän suunnitelmana oli kulkea 13 kilometrin päässä sijaitsevalle Geavvogeašláttun telttailualueelle. Alkumatkasta reitti kulki Luomusjärvien välisellä kapealla harjukannaksella. Ensimmäiset kilometrit sujuivat helppokulkuisessa harjumaastossa niin kepeästi, että pian alkoi näyttää järkevältä jatkaa hieman suunniteltua pitemmälle.


20110821 1028-12 024.jpg Ensimmäinen lepotauko.


20110821 1123-44 037.jpg Näkymä Luomusjärvien väliseltä kannakselta.


Viileähkön aamun jälkeen lämpötila kohosi nopeasti 20 asteen yläpuolelle. Ei olisi uskonut, että maamme pohjoisimmassa kolkassa voi olla elokuun lopussa lähes helteisen lämmintä!

Lounastimme Ruktajärven autiotuvalla ja jatkoimme etenemistä melko ripeään tahtiin. Saavuimme Geavvogeašláttuun jo iltapäivällä, joten päätimme jatkaa 8,5 kilometrin päässä sijaitsevalle Suohpášájan telttailualueelle.

Loppumatkan ajaksi polku nousi tunturikoivikosta puuttomaan tunturiin. Viimeisiä kilometrejä sävyttivät useat porohavainnot sekä korpit, jotka kisailivat kuuluvasti yläpuolellamme. Pari kertaa hiilenmustat erämaalinnut syöksyivät ohitsemme aivan lähietäisyydeltä.


20110821 1701-54 096-2.jpg Vauhdikkaita poroja tunturissa.


Ehdimme Suohpášájalle ennen auringonlaskua. Leiripaikalla oli muitakin ihmisiä, mutta emme antaneet väentungoksen häiritä iltaamme. Enemmän tai vähemmän onnistuneiden päivälliskokkausten jälkeen unta ei tarvinnut kauaa houkutella.


22.8. Suohpášája - Kuivin autiotupa (19,5 km)

Edellisen päivän hyvästä matkavauhdista rohkaistuneina päätimme muuttaa reittisuunnitelmaa uudemman kerran: kävelemällä Kuivin tuvalle asti voisimme pitää lepopäivän.

Heti päivän aluksi pääsimme ihailemaan yhtä Suomen jylhimmistä maisemista, Kevonseinältä aukeavaa näkymää kanjonilaaksoon. Pökerryttävän hienosta näkymästä toivuttuamme jatkoimme matkaa kohti Fiellun putousta.

Jo ensimmäisten parin kilometrin aikana oli selvää, että päivästä tulisi paljon edellistä rankempi. Polku laskeutui tasaisin väliajoin jyrkkäreunaisiin laaksoihin, joista ylös kipuaminen kävi kunnon päälle. Sää jatkui edelleen lämpimänä ja aurinkoisena.


20110822 1145-38 050.jpg Laskeutuminen kanjoniin.


Hikisten kilometrien jälkeen reitti laskeutui syvälle kanjoniin Fiellujoelle, joka vyöryy alas 26-metrisenä Fiellun putouksena ennen Kevojokeen yhtymistään. Joen ylitys sujui kahluuvaijereiden ansiosta suhteellisen helposti, vaikka virta oli vuolas.


20110822 1213-48 059.jpg Fiellujoesta yli.


Meitä oli ennen reissua peloteltu kuolleiden sopuleiden saastuttamilla vesillä. Sinänsä uhka vaikutti loogiselta - olihan sopuleita Lapissa eniten 40 vuoteen - mutta varsinkin porukan kokeneimmat pitivät sitä silti vähäisenä. Kuinka ollakaan, makasi Fiellujoen kivikossa kuollut sopuli tassut dramaattisesti kohti taivasta.


20110822 1318-07 092.jpg

Sopulin traaginen loppu.


Lounastimme Fiellun telttailualueella ja kävimme katsomassa mahtavaa vesiputousta. Sen jälkeen alkoi raskas nousu portaita pitkin kanjonin laidalle. Ponnistus palkittiin komeilla näköaloilla kanjoniin ja tunturiylängölle.


20110822 1353-27 128.jpg Fiellun putous.


20110822 1431-52 153.jpg Näkymä kanjoniin.


Reitti jatkui samanlaisena kuin aiemmin: jälleen oli tarjolla jyrkkiä laskuja ja nousuja, joskin hieman harvemmin kuin aamupäivällä. Viimeiset kilometrit sujuivat sukkelammin tasaisessa, paikoin pitkospuilla päällystetyssä suomaastossa. Lopulta edessä häämötti Kuivin autiotupa.Tuvalla oli porukkaa kuin pipoa, joten pystytimme telttamme lähimaastoon.


23.8. Guivin huiputus

Ansaitun välipäivän ohjelmassa oli 641 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoavan Guivi-tunturin huiputus. Neljän kilometrin loiva nousu ei kauaa kestänyt.


20110823 1115-44 031.jpg Guivin huiputtajat.


Tihkusateisena alkanut päivä kirkastui onneksi aavistuksen ja aurinkokin tuli hetkeksi esiin. Tunturin huipulta avautui näkymä Norjaan lumihuipuille asti, tosin ne näkyivät tuhnuisen sään vuoksi hieman kehnosti.


20110823 1153-05 066.jpg Näkymä Guivilta Paistunturin erämaa-alueelle.


20110823 1238-48 088.jpg Alas huipulta.


Autiotupa oli aamureippailumme aikana tyhjentynyt, joten purimme telttamme ja siirryimme tuvan lämpöön kokkailemaan lounasta. Tuuli oli sen verran voimakas, että telttoja purkaessa sai olla tarkkana. Tihkusateisen harmaa päivä oli hyvä kuluttaa tuvan laverilla maaten ja voimia keräten. Parin pitkän päivämatkan jälkeen lepopäivä tuli todella tarpeeseen.


24.8. Kuivin autiotupa - Akukammi (10 km)

Yö sujui autiotuvassa mukavasti ja nukuimme tavallista pitempään. Edessä oli lyhyt 10 kilometrin siirtymä Akukammille. Odottelimme rauhassa sateen loppumista ja lähdimme matkaan vasta puolenpäivän jälkeen.


20110824 1144-16 017.jpg Harmaakuvemyyrän poikasia huussin kuivikelaatikossa.


Päivän reitti kulki avarassa , tasaisessa tunturimaisemassa, joka helppokulkuisuudessaan oli vailla vertaa. Keventynein rinkoin matkanteko sujui joutuisasti. Porot tervehtivät joukkoamme läheltä ja yksinäinen sopuli yritti kovasti vältellä kameroita, mutta muuten ihmeempiä luontohavaintoja ei reitin varrella tehty.


20110824 1427-41 030.jpg Avaraa kulkumaastoa.


20110824 1610-21 147.jpg Loiva laskeutuminen kohti Akukammia.


Perillä Akukammilla sen sijaan kävi aikamoinen vilske. Sopulit ja kesyt harmaakuvemyyrät vilistivät valtoimenaan kammin ympäristössä. Sammakoitakin näkyi pari kappaletta. Ilta huipentui upeaan auringonlaskuun, joka värjäsi koko tunturiylängön purppuranpunaiseksi.


20110824 2000-28 204.jpg Harmaakuvemyyrä ei ujostele.


20110824 2045-50 244.jpg Sopuli sen sijaan on varovaisempi.


20110824 2117-59 277.jpg

Auringonlasku Akukammilla.


Suurin osa porukastamme asettui yöksi viihtyisään, pieneen kammiin, joka on hiljattain rakennettu korvaamaan alkuperäinen Akukammi.


25.8. Akukammi - Ruktajärvi (13,5 km)

Aamulla tunturien huippuja peitti sankka sumu. Näytti uhkaavasti siltä, että päivälle suunniteltu huiputus jäisi väliin. Pian taivas kuitenkin kirkastui ja aurinko paistoi taas alkupäivien malliin.


20110825 1153-21 015.jpg Sumupilvet ovat väistymässä.


20110825 1208-02 018.jpg Puron ylitys.


Alkumatka kulki tuttuun tapaan tunturiylängöllä eikä suuria yllätyksiä tullut vastaan. Lounastimme Njávgoaivin autiotuvalla, jonka pihapiirissä kävi pyörähtämässä pari poroa. Matka jatkui samannimisen tunturinhuipun kautta kohti Ruktajärven autiotupaa. Kirkas sää takasi näkymät kauas Norjan puolelle saakka.


20110825 1704-23 042.jpg Lepohetki tunturiylängöllä.


Autiotupa oli yllättäen tyhjillään. Asetuimme taloksi ja vietimme iltaa nuotiolla kahden saksalaisen herrasmiehen kanssa. Onneksemme porukastamme löytyi saksan kielen taitajia. Nuoreksi maakotkaksi epäilty petolintu liiteli järvimaiseman yllä auringonlaskun aikoihin.

26.8. Ruktajärvi - Luomusjoki (10 / 15 km)

Reissun viimeinen kokonainen päivä valkeni sateisen harmaana. Porukkamme jakaantui kahtia: reippaimmat päättivät kiertää pitemmän lenkin muiden kulkiessa suorinta tietä Luomusjoelle.

Urheiluosasto lähti matkaan aiemmin tarkoituksenaan tutustua palsasuohon ja nähdä tunturikihuja. Jälkimmäinen tavoite toteutui hienosti ja ensimmäinenkin osittain, vaikka tiheä pajukko estikin lähemmän tutustumisen suoluontoon.

Toinen ryhmä talsi hissuksiin Luomusjärvien välisen kannaksen kautta. Ilman lintuhavaintoja ei tarvinnut oikotielläkään jäädä, sillä kaksi piekanaa kaarteli aivan muutaman metrin päässä polusta. Myös kaakkureita näkyi järvillä.


20110826 1505-25 029.jpg Ruska on jo päässyt hyvään vauhtiin tunturikoivikoissa.


Illan tullen osui kohdalle ensimmäinen rankempi sade. Vielä ennen auringonlaskua pilvipeite rakoili ja sai koivikon hehkumaan entistä keltaisempana. Ilta kului nuotiolla kahden pohjalaisnuorukaisen kanssa turisten.


20110826 1830-24 042.jpg Viimeinen iltanuotio.


27.8. Luomusjoki-Sulaoja (2 km)

Viimeisellä osuudella oli aikaa ihmetellä tarkemmin Sulaojan lähdettä, joka näytti ruska-asussa entistä kauniimmalta. Ei ihme, että lähde on saamelaisten vanha pyhä paikka.


20110827 0907-02 001.jpg Sulaojan lähde.


Kahdeksan maastopäivän ja lähes 90 kilometrin jälkeen ajatus kaupunkiin paluusta alkoi tuntua jo melkein mukavalta. Päällimmäisenä vaelluksesta jäi mieleen ainakin lukuisat eläinhavainnot, hienot säät, jylhä kanjoni ja avarat tunturimaisemat sekä yksittäisenä huippuhetkenä Akukammin kaunis auringonlasku.

Mitä ilmeisimmin reissu onnistui hyvin, sillä paluumatkalla junassa alkoi jo ensi vuoden vaelluksen suunnittelu. Onko elokuussa 2012 suuntana Käsivarren Lappi vai suuntaammeko kenties maamme rajojen ulkopuolelle? Sen aika näyttää.

Teksti ja kuvat: Teemu Saloriutta

Lisää luontokuvia reissulta: Kevo-Paistunturi 8/2011