Taksi jättää porukkamme Kiljamon parkkipaikalle. Ympyrä sulkeutuu: tähän paikkaan päättyi sulan maan retkeilykautemme tasan viisi kuukautta aiemmin. Pitkä, luminen talvi on vihdoin päättynyt. Tällä kertaa tavoitteemme on päästä seuraamaan teeren soidinpeliä. Se on samalla myös kahden tähden Pihka-tehtävä.
Törmäämme mieheen, joka kertoo suunnitelleensa ja rakentaneensa satoja lintutorneja. Kiipeämme hänen suunnittelemaansa huikaisevan korkeaan Kiljamon torniin katselemaan suomaisemaa.
Suuntaamme kulkumme pitkospuureitille. On aivan tyyntä ja hiljaista. Kevät ei ole vielä saanut otetta, suo on osittain jäässä. Kaksi laulujoutsenta lentää ylitsemme talsiessamme hitaasti kohti Idänpäänkalliota.
Pysähdymme suon keskelle laittamaan päivällistä. Laskeva aurinko kurkistaa pilven raosta ja katoaa sitten metsän taa. Sinisuohaukka kaartelee kaukana suon laidalla.
Hämärä alkaa laskeutua. Saavumme viimein suon laitaan. Metsässä on vielä lunta, liikkuminen hidastuu. Harhaudumme hieman polulta ja joudumme tiheään kuusikkoon. Oikea reitti löytyy kuitenkin pian eikä laavulle ole enää pitkä matka.
Perille tullessamme on jo myöhä. Sytytämme nuotion ja syömme pikaisesti iltapalaa. Kuu valaisee maisemaa: eteensä näkee mainiosti ilman lamppua. Kaikki eivät mahdu laavuun yöksi, mutta taivasalla on kauniina kevätyönä hyvä nukkua. Suon raikas tuoksu tunkeutuu syvälle sieraimiin.
Laulurastas herättelee juuri sopivasti puoli viiden aikoihin. Innokkaimmat ovat jo lintutornissa kaukoputken kanssa. Liityn seuraan ja alan kiikaroida suota. Teeriä ei vielä näy eikä kuulu. Erotan juuri ja juuri kahden supikoiran hahmot vaaleaa lamparetta vasten.
Kello 5.09 teeret aloittavat. Ensin kuuluu vain satunnaista pulputusta, mutta pian konsertti yltyy. Aamu alkaa valjeta. Laskemme kaukoputken avulla soitimelta yhteensä yhdeksän teerikukkoa ja yhden korpimetson – teeren ja metson risteymän. Höyhenet pöllyävät ja tanner tömisee, kun linnut ottavat tosissaan mittaa toisistaan.
Aurinko nousee metsän takaa. Erotamme juuri ja juuri toisen soidinpaikan kaukaa suon toiselta puolelta. Punarinta laulaa viereisen koivun latvassa, suolta kuuluu kapustarinnan vihellys. Keväinen äänimaailma on upea.
Yhdeksän aikoihin pakkaamme rinkkamme ja valmistaudumme paluumatkaan. Poikkeamme polulta lounastamaan suon laitaan. Kevätaurinko lämmittää mukavasti, on kevennettävä vaatetusta. Ensimmäiset perhoset ovat heränneet. Suokin on sulanut eilisestä, pitkospuut ovat paikoin lähes veden alla.
Palaamme Kiljamon parkkipaikalle hyvillä mielin. Tämän parempia retkeilyolosuhteita ei huhtikuu voisi enää tarjota!
Teksti ja kuvat: Teemu Saloriutta