LUPin uudet nettisivut ovat osoitteessa www.luppi.fi. Suurin osa tämän vanhan wiki-pohjaisen sivuston sisällöstä on siirretty uusille sivuille. Päivittäkää linkkinne!

091024Hanko

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Helsyn retki Hankoon 24.10.2009

SLL:n ja Helsyn linturetki Hankoniemelle käynnistyi aamukahdeksalta Helsingin Rautatientorilta, joka oli varhaisesta ajankohdasta huolimatta täynnä vilskettä. Matkustajia odottelevia busseja oli paikalla kymmenkunta. Kaikki retkelle vaivautuneet – noin 30 henkilöä – löysivät kuitenkin oikean kulkuvälineen, ja matka saattoi alkaa. Lämpötila oli reilusti plussan puolella, tuuli oli heikko, ja taivasta peitti tasainen pilvimatto.

Torilta hoitui aamuhämärissä retken ensimmäiset kuusi lajia: varis, naakka, räkätti- ja mustarastas sekä kala- ja harmaalokki. Viimeksi mainitut taistelivat Aleksis Kiven patsaan edustalla ahnaasti edellisöisistä nakkikioskin antimista.

Ensimmäinen etappi oli Hankoniemen kärjessä sijaitseva Hangon lintuasema eli Halias. Saavuimme perille hieman ennen kymmentä ja liukastelimme suoraa päätä ns. etelämetsän viereisille kallioille seuraamaan aamumuuttoa. Lyhyt pysähdys asemarakennuksen pihalla tuotti sarvipöllön, joka tosin oli siipensä loukannut, kuntoutumassa oleva lintu – kaunista katseltavaa yhtä kaikki.

Staijipaikalla liikkui lintuja melko vaisusti; useimpien lajien massat ovat jo ehtineet mennä. Iloinen joukkiomme teki kuitenkin muutamia mieleenpainuvia havaintoja. Näimme lähietäisyydeltä, kun varpuspöllö lennähti editsemme suoraan etelämetsän petoverkkoon, josta se kuitenkin ponnahti takaisin ja jäi hetkiseksi hölmistyneenä kalliolle seisoskelemaan. Uusi yritys sujahtaa verkon läpi onnistui paremmin, ja hetken kuluttua ”lelupöllö” istuskeli jo näytillä männynoksalla.

Merellä ei juuri ollut liikettä, vain joitakin suuria alliparvia näkyi etäisenä sumuna horisontissa. Russarön suunnalla näkyi lentelemässä pari vanhaa merikotkaa. Taivaalta kantautui muuttolintujen ääniä: rastaita, urpiaisia, vihervarpusia, punatulkkuja, järripeippoja ja niittykirvisiä ainakin. Mukavimpia havaintoja olivat äänekkään ylilennon suorittaneet kolme vuorihemppoa, melko myöhäinen neljän muuttavan haarapääskyn parvi, luodolla tepastellut pulmunen sekä matalalla niemen ylitse edennyt piekana. Asemanhoitaja Pepe Lehikoinen toi näytille verkkoon kapsahtaneen palokärjen (joka huusi verkosta irroitettaessa sydäntäsärkevästi) sekä puukiipijän, joita retkeläiset kuvasivat innokkaasti.

Muutaman tunnin staijin, jutustelun ja eväiden nauttimisen jälkeen retkueemme siirtyi kohti Gåbin kalliota, josta avautuu näkymä Gåun lahdelle ja särkälle sekä kauemmas pohjoiseen Bromarvin suuntaan. Sinne kävellesssämme näimme vielä toisen varpuspöllön. Perillä Gåbilla havaittiin mm. jokunen alli, haapanoita ja telkkiä sekä naaraspukuisten lapasotkien parvi. Taivaanvuohi kurvaili nimensä mukaisesti taivaalla, mutta muita kahlaajia ei havaittu. Pari päivää aikaisemmin läheisestä ruoikosta löytynyt suurharvinaisuus, Haliaksen ensimmäinen kenttäkerttunen lienee jo ottanut siivet alleen.

Seuraava kohde oli Täktom, jossa oli mahdollista valita pellonlaidassa olevan lintutornin ja Täktbuktenin merenlahden välillä. Noin puolet ryhmästä tihrusti hetken aikaa lentokentän laidalla ennen siirtymistä lintutorniin, mutta isolepinkäistä kummempaa ei havaittu. Matkalla kohti tornia alkoi kuulua pahaenteistä moottoriajoneuvojen pärinää, ja perille päästyämme saimme nauttia tornin juurella pellolla kaasutelleiden motocross-pyöräilijöiden luontoäänistä. Prännn pränn! Jostain taustalta kuului vielä metsästäjien laukauksia. Sinnikäs staiji tuotti kolme paikallista haarapääskyä ja puiden yllä vilahtaneen hiirihaukan, mutta luontoelämys oli kaikkea muuta kuin ikimuistoinen.

Myös Täktbuktenilla linnut olivat vähissä, joten retken vetäjät päättivät aikaistaa siirtymistä kohti päivän viimeistä lintukohdetta, Karjaan Läppträskiä. Ajomatkalla kohti länttä alkoi ripsiä vettä, ja entuudestaan harmaa sää muuttui vielä harmaammaksi. Tämä ei menoa haitannut: tihkun sumentamasta näkyvyydestä huolimatta havaitsimme kuusi uiveloa, lisää alleja, lapasorsan ja kanadanhanhien seassa uiskennelleen sepelhanhen. Kyhmyjoutsenia oli järvellä runsaasti, joukossa myös muutama laulujoutsen.

Hieman ennen neljää poistuimme tornista kohti kääntöpaikalla odottavaa Kivistön dösää. Kuljettajamme osoitti huomattavaa harjaantuneisuutta ohjatessaan 16-tonnista autonkolossia mutaisella ja kuoppaisella pikkutiellä. Aikaisemmin matkalla stand up -koomikon kykyjä väläytellyt ja oikein mukavaksi osoittautunut kuski kirvoitti näin retkeläisiltä huojentuneet aplodit, ja matka kohti Rautatientoria saattoi jatkua.

Bussin ikkunasta nähtiin vielä Läppträskin pohjoispäähän kerääntynyt lautta nokikanoja, pikaisesti arvioituna noin 300 lintua. Jossain Inkoon kohdalla näkyi päivän toinen isolepinkäinen. Retken lajisaldo oli 72 lajia. Retken vetivät Petro Pynnönen ja Risto Nevanlinna.

Jos otit retkeltä kuvia, niitä voi liittää tähän alle.

Kiitokset kaikille osallistujille!

091024Hangonretki1.jpg

Hangon lintuasemalla. Mikä jengiä kiinnosti?

091024Hangonretki2.jpg

No palokärkihän se. Asemanhoitaja Petteri Lehikoinen esitteli rengastusta kovasti protestoivan palokärjen avustuksella.