Pääsiäisretki Meikoon 10.-12.4.
Kun viisikkomme lähti marssimaan Kirkkonummen asemalta kohti ensimmäistä yöpymispaikkaa, sää oli keväisen lämmin ja osittain aurinkoinen. Reilun viiden kilometrin taivalluksen jälkeen päädyimme suon laidalle, johon oli hyvä pystyttää teltta. Yöllä elohopea laski lähelle nollaa, mutta se ei estänyt osaa retkeläisistä nukkumasta taivasalla. Töyhtöhyyppien äänet saattelivat uneen ainakin ne, jotka olivat varustautuneet riittävän lämpimällä makuupussilla.
Aamulla teeren soidinpulinat herättelivät sopivasti kuuden aikoihin. Koska nukkuminen ei kylmässä makuupussissa muutenkaan onnistunut, lähdin ulos kuvaamaan kaunista aamuhetkeä. Punertava aurinko paistoi pilvien raosta ja suon yllä leijui ohut usvakerros.
Muut retkeläiset nukkuivat makeasti ja jäivät paitsi upeasta aamutunnelmasta, mutta pääsivät ainakin lähtemään matkaan pirteinä. Ennen vaeltamaan lähtöä näimme vielä kolme valkohäntäkaurista ylittämässä suota.
Päivästä tuli lämmin ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Matkalla kohti seuraavaa yöpymispaikkaa näimme vaihtelevaa maastoa: karuja kallioita, reheviä rantametsiä ja soisia notkelmia. Saimme kokea käytännössä, mitä tarkoittavat sanonnat ”ojasta allikkoon” ja ”suo siellä, vetelä täällä”. Vaelluskenkien ja kumisaappaiden vedenpitävyys testattiin useaan otteeseen, mutta kaikkien jalat pysyivät kuin pysyivätkin kuivina. Reitin varrelta löytyivät myös kevään ensimmäiset perhoset.
Hankala maasto ja luova suunnistus tekivät matkastamme odotettua pitemmän, mutta pääsimme lopulta suunniteltuun taukopaikkaan syömään maukasta retkiruokaa. Lämpimällä kalliolla lammen rannalla makoilu oli niin mukavaa, että tauko venähti varsin pitkäksi. Edessä olisi ollut vielä seitsemän kilometrin taival, mutta valoisaa aikaa oli jäljellä niin vähän, että päätimme muuttaa suunnitelmia ja mennä yöksi läheisen suon laidalle.
Ilta oli kaunis mutta kylmä, ja auringonlaskun jälkeen lämpötila laski nopeasti pakkaselle. Kurkipari käväisi suolla tervehtimässä väsyneitä retkeilijöitä ja poistui komeiden trumpettitöräysten saattelemana. Vielä ennen nukkumaanmenoa ehdittiin keskustella henkeviä kirkkaan tähtitaivaan alla. Pakkasesta huolimatta osa retkeläisistä nukkui jälleen ulkona.
Aamu valkeni täysin selkeänä. Taas oli noustava kuuden aikoihin, jolloin kaunein valo osui kuuran valkaisemalle suolle. Teeren pulinaa kuului jostain kaukaa, mutta lintuja ei näkynyt.
Selkeä taivas muuttui hetkessä täysin pilviseksi, joten päivästä ei tullut yhtä lämmin kuin edellisestä. Paluumatkalla Kirkkonummen asemalle saimme vielä ihastella jylhiä kallioseinämiä, korkeaa vesiputousta ja erämaisia lampia. Lounasta söimme korkealla kalliolla, jonka päältä avautui näkymä vielä jääpeitteiselle lammelle.
Kaiken kaikkiaan retki onnistui hienosti, mistä kiitos kuuluu tietysti retkeläisille mutta myös kaikille niille, jotka ovat mahdollistaneet Meikon upean luonnon säilymisen lähes koskemattomana. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka!
Teksti ja kuvat Teemu Saloriutta